Eilen..

..tunsin itseni ihan kun olisin aloittanut koulun ensimmäistä kertaa elämässäni. Marras- sekä joulukuussa suoritan pari kurssia Diakonian ammattikorkeakoulun Kauniaisten toimipisteessä ja uusien luokkien kanssa.

Minua ei hermostuttanut yhtään kun saavuin kouluun. Yllätyksekseni oponi (opintoohjaajani) oli minua vastassa ja ohjasi minut oikeaan luokkaan. Sain myös todella mukavan tervetulijais toivotuksen, aploodien kera, sekä nimeni lausuttiin ensimmäistä kertaa oikein.

Sitten tosin alkoi se yksinäisyys. Kaikki tunsivat toisensa, mutta minä en tuntenut ketään. Kaikki istuivat jonkun vieressä paitsi minä. Ja tauolla pääsin vain parin kanssa vaihtamaan sanaa, mutta kaikesta huolimatta tuntui ihan mukavalta, ja varmaan ajan myötä opin tuntemaan uudet luokkalaiset.

Kiipeilyssä olen nyt vähän useammin boulderoinnut. Se myös näkyy ja tuntuu käsissä. Iho on herkkänä ja climbOnia kuluu rutkasti. Eilen toinen 6a-6b yhden moovin päässä topista. Jospa sen seuraavalla kerralla sitten nakittaisi.

Hieman huolestuttaa oikean jalan polvi. Se on kipeytynyt. Toivon että se on pelkästään ylirasituksesta. Huomenna minun piti mennä boulderoimaan mutta käsien sekä polven takia pakotan itseni pitämään taukoa. Ja kun pääsen taas seinälle niin pitää alkaa drop-kneeta treenaamaan. Uskon vahvasti että polveni on kipeytynyt sen takia etten osaa vielä käyttää knee-dropia tarpeeksi hyvin saatika silloin kun pitäisi. Siihen liittyen, hyvä opetus-video napattu kiipeilytekniikoista Rannarin blogista.

Mutta levolla kiipeilystä huomenna ja sitten Perjantaina liidailemaan!

- Sara