Tuesday, September 18, 2018

Kun kehostasi tulee toinen

Nyt loppui TIKIS SUPERHAASTE vol. 2.  Huomenna on lepopäivä ja sitten torstaina otetaan lopetus kuvat ja paino lukemat. En usko, että painoa olisi paljon enää tippunut mutta olisihan se mukavaa jos olisi mennyt vihdoin alle 86kilon.

Tästä sitten välitavoitteena jouluksi alle 80kg ja ensi kesän loppuun mennessä alle 70kg olisi tähtäimessä. Vauhti saa ja täytyy olla hidasta jotta se olisi pysyvää. Tarkoitus ei ole enää koskaan nousta yli 70kilon.

Paljon olen miettinyt omaa kehoani ja miten se on muuttunut raskauksien myötä. Ensimmäinen raskaus ei ollut keholle mielestäni niinkään suuri rasite ja vaikka keho muuttui; paino nousi, rasvaa tuli ja lantio leveni, palautui se kaikki ennen raskautta oleviin lukemiin aika nopeasti lapsen synnyttyä. 

Esikoiseni ollessa vauva jatkoin opiskelua saadakseni sosionomi-diakoni opintoni tehtyä loppuun. Tuolloin lihoin pikku hiljaa. Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen oli rankkaa ja erittäin salakavalasti paino nousi. Tämä johti siihen, että kun aloin odottamaan minun toista lastani olin jo ylipainoinen. 

Toisen raskauden myötä lihoin entisestään ja kehoni muuttui toistamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu, että muutokset ovat olleet pysyvimpiä ja imetys ei tee tehtäväänsä lainkaan. Painon lasku on kovan työn takana ja vaikuttaa, että tulee kestämään kauan, että saan painon takaisin normaali lukuihin.

Oman kehon muutoksia on vaikea hyväksyä ja joudun oppia rakastamaan kehoani uudelleen. Joudun oppia hyväksymään, että jotkut muutokset ovat varmastikin pysyviä, kuten lantion leveneminen. Tämä tietenkin vaikuttaa esimerkiksi vaate koon suurenemiseen ja etten vanhoihin housuihin välttämättä tule koskaan mahtumaan. Monet takit eivät välttämättä myöskään tule mahtumaan päälleni. 

Eihän siinä sinänsä mitään vikaa, että vanhan 38 koon sijasta käyttäisin kokoa 40 kunhan paino normaali ja rasvaprosentti terveellisissä luvuissa. Varsinkin tuo viskeraalinen, eli kehon sisäinen rasva sisäelimien ympärillä. 

Tässä siis olisi tavoitteena paitsi painon lasku, myös oman kehonkuvan hyväksyminen ja oppia rakastamaan uutta kehoani. Uskon, että nämä viimeisenä mainitut tulevat olemaan haasteellisimpia kuin itse laihduttaminen.

Ja me kaikkihan olemme rakkauden arvoisia, oman rakkaudemme arvoisia.

- Sara

Monday, September 10, 2018

Minulla on meneillään toinen TIKIS Superhaaste. Se on 30päivän liikunta ja ruokavalio haaste. Ensimmäinen meni puoleenväliin todella hyvin mutta sitten sairastuin välikorvantulehdukseen ja jouduin ihan sairaalaan.

Nyt on toinen kierros meneillään ja loppu häämöttää. Kiloja on tippunut ja varmaankin myös senttejä. 28.8. otin mitat imetysvaatteiden tilaukseen ja en sen kummemmin ole muuten kehoa mittaillut. Vaatteiden tilaukseen piti olla rinnanympärys ja tuolloin se oli 102cm. Voisin kuitenkin tässä joku päivä ottaa enemmän mittoja niin tietäisi. Puntari tulokset tietenkin saavat ja pitävät mennä alas mutta mitat on kenties tässä vaiheessa tärkeimmät.

Treenejä on tehnyt 4-5 viikossa, jonka tuntuu kyllä riittävältä. Välillä keho niin kipeä, että olen kyllä joutunut lepäämään vähän pidemmän ajan. Tuntuu että keho palautuu niin paljon hitaammin nykyään. Ikä, lepo, imetys varmaan syynä.

Äitinä täytyy kyllä aina priorisoida se jaksaminen. Jos treenaa liikaa, eikä saa lepoa niin ei jaksa sitten sitä arkea pyörittää. Ja imettäessä erittäin tärkeää muistaa lepo ja ravinto, jotta maidontuotanto ei lopu.

Minun tyttöni onkin jo 8kk niin ei maailma kaatuisi jos imetys loppuisi tähän mutta pyrin imettämään ainakin sinne vuoden ikään asti. Sitten ei tarvitsisi koskaan mitään korvikkeita ottaa käyttöön. Vaikka toki isä antaa korviketta silloin tällöin jos joudun itse olemaan poissa.

Tänään minulla oli pari mamma ystävää vauvoineen käymässä ja illalla sitten taas treenit sillä aikaa kun esikoinen on Tapiolan Voimistelijoiden Seikkailujumpassa.

Hyvää viikkoa kaikille ja voimia arkeen!!

- Sara

Meidän pieni Adelina tänään ystäviensä kimpussa


Wednesday, September 5, 2018

Kun aika on


Aikaa on vierähtänyt. On mennyt yli neljä vuotta siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Ja paljon on tapahtunut siinä ajassa. Olen nykyään muun muassa kahden tytön äiti. Esikoiseni syntyi joulukuun lopussa vuonna 2014, eli hän täyttää vuoden lopussa neljä vuotta. Kuopus syntyi tammikuussa tänä vuonna.

Opiskelut on opiskeltu. Kaksi ammattia taas lisää. Valmistuin sosionomi-diakoniksi Diak:sta vuonna 2016 sekä lastentarhanopettajaksi keväällä 2017. Yrittäjyys asiat ovat vieläkin tauolla ja vastaanotin diakonia viran yhdestä ruotsinkielisestä seurakunnasta kehä III:sen ulkopuolelta.

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, joka jatkuu lokakuun lopulta hoitovapaalla. Vielä mietiskelen koska palaisin töihin. Hinku on kova töihin taas mutta samalla kyllä nautin ihan eri tavalla kotona olosta tämän kuopuksen kanssa. Aika näyttää.

Kiloja on tullut lisää vaikka hurumycke ja en todellakaan ole enää samassa kunnossa kuin viimeisessä poustauksessani. Raskaus ja äitiys on kuitenkin opettanut minulle, että keho muuttuu elämän kuluessa, varsinkin kun tulee äidiksi, ja se saakin olla niin.

Ajattelin jatkaa taas tätä minun bloggaustani. Painopiste blogin aiheille onkin ruoka, treeni ja vanhemmuus: miten tasapainoittaa ja yhdistää nämä kaikki arjen keskellä.

Tervetuloa siis jälleen seuraamaan Saran (eli minun) feel-good blogia!

- Sara