EI NYT....

Voima kausi on ollut täydessä vauhdissa ja todella hyvin on mennyt, kunnes Maanantai iltana Konalassa hänkillä oikea kyynärvarsi sanoi 'naps'. Kävin laittamassa kylmää ja lopetin treenit siihen. Seuraavana päivänä kämmen oli turvoksissa enkä pystynyt nostamaan tavaroita kädellä.

Se oli sitten menoksi Dextraan käsikirurgille ja testattunsa mun sormia totesi, että oikean käden nimettömän sormen jännetuppi on revennyt kämmenen kohdalla. Tuossa kuvassa tuo kämmenen keskellä oleva sininen aluea, nimeltään 'common flexor sheath'. Se on revennyt siitä nimettömän
sormen alueelta, joka tekee sen etten pysty koukistamaan nimetöntä jos siinä painetta.

Nyt sitten minimi kolmen viikon tauko kaiken muotoisesta kiipeilystä. Muuten saan elää ihan normaali elämään mutta välttää liikkeitä jotka tuottaa kipua sormeeni. Mm. en pysty sulkemaan ovia kädelläni, voitelemaan leipiä, solmimaan kenkiä, nostamaan tiukkoja housuja ylös, kaatamaan maitoa maitopurkista jne.

Sormen joudun teippaamaan keskisormeen kiinni, että ne saa tukea toisistaan. Mutta kuitenkin tässä niitä vahingossa koko ajan käytän, sekä satutan. Saa nähdä miten selviän näistä seuraavista kolmesta viikosta.

Mua pännii tämä tilanne todella paljon, ja itkut on itketty ja kunnolla. Niin hyvä valmennus ja treeni kausi nyt ollut käynnissä, etten olisi halunut sitä laittaa tauolle. Sitten tauon jälkeen pitää taas alkaa voimakausi alusta, ja kaikki siirtyy eteenpäin. Miten osaankaan olla kolme viikkoa kiipeämättä? Mitä jos kaikki tähän asti opitut asiat ja jutut jossa olen kehittynyt häviää?! Oi voi tätä elämää...

El Chorro

HYVINÄ uutisina kuitenkin tässä kerron, että lennot on nyt ostettu Malagaan ja El Chorron kiipeily reissu odottaa 3-11.06.13. En malta odottaa.

Ruotsin kiipeily...

..kulttuuri vaikuttaa olevan vähän erilainen kun meillä täällä Suomessa.
Nyt on YKSI Ruotsin kiipeilyhalleista nähty. Ei sentään yksi niistä parhaimmista. Vierailimme ystäväni kanssa viime viikolla Klätterverketissä. Se oli SUURI pettymys. Olimme jotenkin niin odottaneet jotain ihan muuta kun mitä kohtasimme.

Matka alkoi pk-kiipeilyillä koti areenalla Salmisaaressa. Sieltä matkasimme Café Picniciin lounaalle.

Ihanaa kana- vuohenjuusto salaattia

Lounaan jälkeen suuntasimme nokkamme Viking Linen satamaan ja hyttiin purkamaan tavaroita, jossa loppujen lopuksi molemmat nukahdimme pariksi tunniksi. :D Sen jälkeen jaksoimme vähän kierrellä kauppoja, ja loppu illan vietimme korttien peluulla ja punaviinillä.

Aamulla Tukholmaan saapuessa kävimme laivan buffeessa syömässä meri aamiaista. Taas kerran Viikkari osotti suuren pettymyksen. Ruoka ei ollut hyvää, oli joko liian suolaista, liian makeaa, liian kuumaa, liian kylmää. Hyvä tapa aloittaa päivä, valittamisella.

Klätterverket sijaitsee Tukholman Nackassa, vain 5minuutin bussi matkan päässä Viking Linen satamasta, ja Sicklabron bussipysäkiltä vain parin sadan metrin kävely itse kiipeilyareenalle.

Heti näkiessä oven, mietimme, kuinka pieni paikka tämä on

Hyvin pieneltä ja ahtaalta näytti

Uusi WallTopia seinä oli hieno 14m korkea ja suurimmaksi osaksi hänkkiä.

Petyimme kyllä kovasti paikkaan. Se oli hyvin pieni ja ahdas. Minkäänlaista kiipeilytaitojen tarkastusta ei tehty, ei klubikortteja tai näyttökokeita, saatika mistään lippulapusta jossa lupaa itse kantamaan vastuun itsestään.

Areena oli jaettu kahteen tilaan, pieni tila (katso kuva 2) jossa aloittelijoille suoraa seinää ja hieman kaltevaa seinää ja sitten isompi tila (katso kuva 3) jossa iso WallTopia seinä, sekä lyhyt Tapanilan omainen muotoseinä, sekä bouldertila.

Lapset saivat juosta ympäri ämpäri pienestä hallista isoon, sekä hyppiä boulderiseinältä matoille ja takas seinälle, ilman minkäänlaista valvontaa. Siinä piti itse koko ajan pitää vieraita/kokeilijoita silmällä.

Sitten kun tulee itse reitteihin niin niissä ei oikein ollut mitään järkeä, ja ote välierot määrittivät gradet. Suurin osa WallTopian reiteistä olivat 6c-8a reittejä, että good luck vain aloittelijoille. Turhaan olin konkannut köyden mukaani kun en edes sitä päässyt käyttämään. Esim. yhdessä 6b:ssä viimeisessä moovissa olisi pitänyt kahden pultti välin matka dynota pieniltä sloupperi otteilta vikalle sloupperille, että lykkyä tykö vain!! Tai sitten ryhtyä joksikin iilimadoksi, super näppivoimilla.

Vaikka mesta oli pettymys, niin oli kuitenkin hauska reissu ja oli vaihtelun vuoksi kiva päästä koti areenan ulkopuolellekin testailemaan. Ja eivät taitoni minua ainakaan pettäneet. Ekaa kertaa jaksoin 6a-6b:tä kiivetä hänkillä ylös asti. Tosin ylä-köydellä, sekä parilla tippumisella, mutta kuitenkin. :D Voimat siis kasvavat tämän kiipeilyvalmennuksen aikana.

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme vielä lounaalle Nackan ostoskeskukseen, ja sieltä takaisin laivalle, ja taas nukkumaan. :D Totesimme kuitenkin, että mukava reissu oli, ja täytyy sitten se Klätter centret käydä tsiikaamassa paremmalla ajalla. Sinne kuitenkin olisi hyvä mennä paremmalla ajalla.

Nyt on viimeinen pk-viikko meneillään ja Perjantaina alkaa voimakausi voima luennolla. Eikun boulderoimaan!! WOHOOO