Kun tippuu...

..ja huomaa että on selvinnyt, oi mikä ilo ja helpotus.
Olen niin iloinen että kiipeily ystävä sai minut kokeilemaan rajojani ja kohtaamaan liidaus pelkoni vaikeimmilla (5b-6b) reiteillä.

Tyypillistä on että pitäydyn helpoilla ja mukavilla reiteillä joista en koskaan tipu, siis tippumis pelko pysyy koko ajan selkärangassa.

Tänään tuli kyllä vedettyä eilisen kiipeilytreeniin verrattuna hyvä voimakestävyys treeni. Eilen periaatteessa harjoittelimme liidausta helpoilla reiteillä (5a-5b). Tänään minut laitettiin tosi toimiin, ei ylä-köysittelyä lainkaan, lukuunottamatta yksi kakkostelu.

Oli ihanaa huomata ensimmäisen tippumisen jälkeen että ei se tippuminen niin vaarallista olekkaan. Miksi sitä niin olen pelännyt? Tänään tulikin varmaan noin neljät tippumiset. Kiipeily ystävä kun hyvin varmisti niin en niin pitkiä heilahduksia tullut mutta tarpeeksi että kiljuin niin että koko halli kuuli.

Ihokin lähti irti vasemman käden keskisormesta. Ystävä liidasi yhden negatiivisen 6b reitin ja minä päätin sitten kakkostellen flashata sen ylös kun ajattelin että se on liian vaikea liidaukseen. Sitten huomasin että aloin keräilemään jatkoja jo pois ylös mennessä niin jos siihen pystyn niin pystyn myös reitin liidata. Tulihan se topattua parilla tippumisella ja seinä haukkasi minusta palan samalla.

Seuraavalla kerralla se pitää kyllä kokeilla liidata!!

Ihanan hyvä fiilis jäi päälle liidaus treenin jälkeen. Yleensä sitä kun ei saa, kun aina vain ahdistanut ja hermostuttanut. Kai ne tippumiset sitten auttavat oikeasti pelkojen kanssa. Lisää hyppimistä luvassa Torstaina!!

- Sara

Pakko lepo..

pukkasi päälle pariksi päiväksi kun vatsatauti/ripuli iski To iltana yllättäen.
Hyvin on viikko muuten mennyt ja olen nauttinut boulderoinnista.
Nyt tässä pe ja la levännyt niin eiköhän huomenna taas jaksa kevyesti mennä vetämään boulder circuittia.

Olen huomannut nyt boulderoidessa enempi että pelkään entistä vähemmän tippumista. Boulderoinnissa kun ei oikein ehdi ajatella ja analysoida tippumista, se vain tapahtuu yllättäen ja loppu tulos on sitten mikä sattuu. Joko tullaan hallitusti alas tai sitten peppu edellä.

Viime kerralla hypätessäni alas patjalle tulin jotenkin kummasti alas että polvessa vähän tuntui, meni onneksi ohi. Sitten yhdellä negatiivisella seinällä jouduin puskemaan vaakasuoraan ja käsiotteeni lipesi ja rämähdin alas patjalle joka ei ollut suoraan allani, siinä jotenkin kylkeni venäytin. Kokemusta on siis tippumisista alkanut kerääntyä.

Eniten pelkään negatiivisilla seinillä boulderoidessa koska selkä on suoraan alaspäin ja jotenkin tuntuu että tippuminen ei silloin ole yhtä hallittua kun jos tulisi jalat edeltä alas suoralta seinältä.

Uskon vahvasti että tämä tulee auttamaan minua liidi pelkoni kanssa. Boulderoidessa tippuu max. 5 metristä patjalle kun taas liidauksessa tiput köyteen eikä tippuminen ole edes yhtä pitkä, riippuen tietenkin kuinka paljon löysää kaverilla sinulle on. Myöskään boulderoidessa minulla ei tippuminen tunnu vatsassa niin kuin yleensä...kai olen siis alkanut tottumaan tippumiseen. En tiennyt että se on mahdollista!

Kai voi sanoa että kaikkeen tottuu!

- Sara