Tästä sitten välitavoitteena jouluksi alle 80kg ja ensi kesän loppuun mennessä alle 70kg olisi tähtäimessä. Vauhti saa ja täytyy olla hidasta jotta se olisi pysyvää. Tarkoitus ei ole enää koskaan nousta yli 70kilon.
Paljon olen miettinyt omaa kehoani ja miten se on muuttunut raskauksien myötä. Ensimmäinen raskaus ei ollut keholle mielestäni niinkään suuri rasite ja vaikka keho muuttui; paino nousi, rasvaa tuli ja lantio leveni, palautui se kaikki ennen raskautta oleviin lukemiin aika nopeasti lapsen synnyttyä.
Esikoiseni ollessa vauva jatkoin opiskelua saadakseni sosionomi-diakoni opintoni tehtyä loppuun. Tuolloin lihoin pikku hiljaa. Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen oli rankkaa ja erittäin salakavalasti paino nousi. Tämä johti siihen, että kun aloin odottamaan minun toista lastani olin jo ylipainoinen.
Toisen raskauden myötä lihoin entisestään ja kehoni muuttui toistamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu, että muutokset ovat olleet pysyvimpiä ja imetys ei tee tehtäväänsä lainkaan. Painon lasku on kovan työn takana ja vaikuttaa, että tulee kestämään kauan, että saan painon takaisin normaali lukuihin.
Oman kehon muutoksia on vaikea hyväksyä ja joudun oppia rakastamaan kehoani uudelleen. Joudun oppia hyväksymään, että jotkut muutokset ovat varmastikin pysyviä, kuten lantion leveneminen. Tämä tietenkin vaikuttaa esimerkiksi vaate koon suurenemiseen ja etten vanhoihin housuihin välttämättä tule koskaan mahtumaan. Monet takit eivät välttämättä myöskään tule mahtumaan päälleni.
Eihän siinä sinänsä mitään vikaa, että vanhan 38 koon sijasta käyttäisin kokoa 40 kunhan paino normaali ja rasvaprosentti terveellisissä luvuissa. Varsinkin tuo viskeraalinen, eli kehon sisäinen rasva sisäelimien ympärillä.
Tässä siis olisi tavoitteena paitsi painon lasku, myös oman kehonkuvan hyväksyminen ja oppia rakastamaan uutta kehoani. Uskon, että nämä viimeisenä mainitut tulevat olemaan haasteellisimpia kuin itse laihduttaminen.
Ja me kaikkihan olemme rakkauden arvoisia, oman rakkaudemme arvoisia.
- Sara
No comments:
Post a Comment