Elämäni paras reissu...

El Chorro

...on nyt ohi. Minulla ei ole oikein sanoja kuvaamaan kuinka ihana kiipeily reissu se oli. Tuntuu, että mitkään sanat eivät ole riittoisia kuvaamaan niitä tunteita ja ajatuksia joita sain kokea reissulla. Niin kauan odotettu reissu on nyt historiaa, ja minulle jäi ikimuistoiset kokemukset siitä. On se viikko kuitenkin ihan liian lyhyt aika, että ei siinä edes paljon ehdi, mutta kuitenkin sen verran, että jää haluamaan lisää! ;-)

Saavuimme ystäväni M kanssa Málagaan myöhään Maanantai iltana, ja nukkumaan pääsimme joskus Tiistai aamuyönä. Päätimme nukkua niin pitkään kun nyt nukutti. Herättyämme kävimme lähikaupassa ostamassa aamiais ja eväs tarpeet päiväksi. Nautimme sitten kaikessa rauhassa aamiaisesta auringon paisteessa, meidän parvekkeella jossa kauniit meri- sekä vuori näköalat.

Ensimmäinen aamiainen etelässä

Aamiaisen jälkeen laitoimme auton ajokuntoon ja suuntasimme heti kohti Mijasta, joka sijaitsee vain noin 10km päässä asunnostamme, täyttä nousua vuorille päin. Mijas on minulle entuudestaan tuttu paikka, vaikken siellä ole koskaan kiivennyt. Katsellut kyllä kiipeilijöitä, ja ihaillut näköalaa sieltä.

Osa Mijaksen crageista

Mijaksesta näköala Fuengirolaan

Kalkkilaivan kapteeni katselee toposta sopivaa reittiä

Mijaksessa aloitettiin ihan vain helpommasta päästä. Ystävä liidasi ensimmäisen reitin ja minä kakkostelin perässä. Yllättävän kulunutta ja liukasta Mijaksen raviinissa oleva kivi olikaan. En oikein tykännyt raviinissa olevasta kivestä, en ainakaan jalkiksille, se ei nimittäin tuonnut varmuutta kiipeilyyn. 

Ensimmäisen reitin kakkosteltuani, jouduin heti puuhastelemaan ankkurilla, ja tehdä itselleni köydestä ylä-köyden, jotta ystäväni voi minut laskea alas ja että voin kerätä kamat mukaani. Siinähän sitten heti tuli paniikki siellä korkeuksissa. Ystäväni siinä sitten rauhoitteli minua, ja antoi minun vähän olla rauhassa ja odotella, että paniikki laskee, ja niinhän se teki, ja pääsin alas. Kyllä se vain oli sitä tottumattomuutta paikkaan, uuteen kiveen, ja uusiin toimenpiteisiin joita piti yhtäkkiä suorittaa kalliolla. 

Suomessa kun vain melkein pystyy kävelemään kallion reunalle, lehmänhännällä ankkuuriin kiinni ja siitä sitten ankkuri kasaan slingeillä ja ylä-köysi siihen kiinni, ja jos liidaa niin yleensä vain klippaa köyden ankkuri-karbiiniin (mikä lie nimeltään?) ja laskeutuu alas. Tuolla Espanjassa niitä ei juuri ole, vaan pitää pujottaa köysi nenärenkaan läpi, tehdä kasisolmu itseensä kiinni ja siten laskeutua. Matkaa loppua kohden tuosta ns. toimenpiteestä tuli minulle varmaa ja tuttua hommaa!

Ensimmäinen sportti ulkomailla 'Ana Belen' 5+

Ei siinä sitten kauan mennyt kun päätin, että nyt sitten on vain liidattava, päästävä sen kynnyksen yli taas, yksi sportti kun vain elämässä takana. Ja siinähän mä sitten vedinkin on-sightina hienon Ana Belenin. Olikin mahtava reitti ja tuli super hyvä fiilis. 

Ensimmäisestä päivästä jäi mahtava fiilis, ja päätimme vielä toisena päivänä tunnustella ja totutella Espanjan kiveen. Minun piti myös harjoitella vähän enemmän noita liidaajan tarvittavia ankkuri toimintoja, että sitten kun onkin jossain vähän korkeammalla, eikä näköyhteydessä varmistajaan, että ne tulevat automaattisesti itsestäni.

'

Mijas kylä

Mijas, valkoinen kaupunki keskellä vuoren rinnettä

Reissu kertomus jatkuu.....

- Sara