Kymmenes viikko ketoilua takana. 7.2kg lähtenyt. Olo on ollut todella hyvä mutta nyt olen flunssassa, joka ei millään ole lähtemässä pois. Olen skeptinen menemään lääkäriin kun sieltä joko sanotaan, että virustauti lepoa vaan tai, että antibioottikuuri pitäisi syödä. Musta tuntuu, että mulla aikalailla vastustuskykyä jo noille lääkekuureille.

Kotikonstein ja aromaattisin öljyin yritän tässä selvitä. Monet sanoo, että pitkä paasto voisi toimia. Tässä takana kyllä ennen sairastumista 60h paasto. Monet myös sanoo, että paastoaminen auttaisi parantua mutta nyt keho huutaa kaikenlaista hiilaria, eikä tosinpäin. Täytyy katsoa miten tämä tästä etenee.

Treenattua en ole tietenkään saanut aikaiseksi myöskään nyt kolmeen viikkoon. Se sitten kun tauti täysin poissa. Hikoilen ihan tarpeeksi jo vain tästä flunssasta. Se saa riittää tällä hetkellä.

Pyöräilykelitkin jo tullut. Voisi tässä tervehdyttyä ottaa Croozer taas käyttöön ja pyöräillen esikoista tarhaan. Samalla vetää sitten itse vähän pitempi lenkki ja saada hyötyliikuntaa. Ikea aamiaiset pian myös käyttöön. Sinne on mukava lenkki tästä meiltä ja takaisin.

Nauttikaa nyt säistä. Alku viikosta tulee vaihteeksi huono mutta sitten taas loppuviikosta lämpenee ja aurinkoa paljon luvattu. Mutta muistakaa että sää on vielä kylmä ja helposti tulee flunssia nyt kun ei pue tarpeeksi päälle kun luulee, että pärjää.

-Sara

Muutosta Maaliskuussa

Kaveri kyseli, että vieläkö mä kirjoittelen blogia. Kyllähän minä mutta tajusin, että taashan tässä vierähti kuukausia viime päivityksestä. Tällaista tämä kahden pienen lapsiperheen arki. Tärkeää on priorisoida. Viime vuoden lopussa oli aika suuret sairas kierteet meneillä. Koko perhe oli koko joululoman (2vko) kipeenä, yksi toisensa perään. Oli aika kurjaa.

Vuosi on kuitenkin alkanut hyvin. En kyllä tammikuusta juuri mitään muista paitsi, että olin mukana Tammikuun Superhaasteessa ja sain painoa jonkin verran alas, mutta sitten päätin jotain aika dramaattista. Eli muutin täysin ravintotottumukset ja vihdoin kehoni heräsi. Vihdoin alkoi jotain tapahtumaan.

Nykyään paino 83.4kg ja lähtö painohan oli  88.8kg tammikuun alussa. Tänään uskalsin kokeilla uusia treenivaatteita joita ostin viime vuonna. Nyt mahtuu jo päälle.

Mitäs mä olen siis mennyt tekemään. Mä olen muuttanut ravinto tottumukseni täysin. Hiilareita en enää juuri syö. Leivät, puurot, viljat, jauhot, sokerit... vecks. Syön hyviä rasvoja ja hillitysti proteiinia sekä paljon vihanneksia ja salaatteja. Tähän loppui kaikki himot.

Eli tulevissa päivityksissä tulen kertomaan enemmän tästä täys käännöksestä. Nyt kuitenkin jo illallisen pariin, joka tulee ihan liian myöhään.

Hyvää viikonloppua kaikille!!

- Sara

Tästä minä aloitin tieto- ja taitotie ketoosiin. Kerron enemmän ensi kerralla. Tai ole rohkea ja tule mukaan heti.

Liikunnallinen elämäntapa oppina lapsille

Vaikka lapsien kanssa on toisinaan haastavaa jaksaa ja ehtiä treenata on se myös palkitsevaa ja hauskaa. Sinä myös näytät hyvää esimerkkiä lapsillesi kun olet aktiivinen ja pidät huolta itsestäsi.
Arki illoista voi saada leikkisän kun otat lapset mukaan jumppaamaan.

Tänään minun miltei 9-kuukautinen osallistui minun jumppaan. Hänellä oli hauskaa ryömiä ja kiivetä mamman päälle ja otin hänet lisäpainoksi kyykkyihin. Myös esikoiseni osallistui vähän myöhemmin isän jumppaan. Hän tykkää kovasti haasteista yrittää tehdä samoja jumppia kuin isä.

Vajaa 4-vuotias tyttäreni aloitti nyt syksyllä seikkailujumpan Tapiolan Voimistelijoissa. Se on kerran viikossa. Vaikka en usko, että vielä alle 6-vuotiaat tarvitsevat maksullisia harrastuksia mutta ajatuksena tälle oli kyllä myös kielten oppiminen. Hän ei osaa suomea eikä kuule sitä juuri missään niin tämän jumppa hetken kautta hän saa ohjatussa liikunnassa oppia suomenkieltä.

Sitten on tietenkin se hyötyliikunta. Muistakaa hyötyä siitä. Ottakaa rappuset hissin sijasta ja auton tai bussin sijasta voitte kävellä...tai jopa vain jäädä vähän aikaisemmin pois bussipysäkiltä. Nyt kesän aikana olen suosinut pyörää ja pyöräkärryä kun vein esikoista päiväkotiin. Kävely toimii yhtä hyvin mutta vie enemmän aikaa, mutta eihän tällä kotiäidillä kiire ole. Olen yleensä ottanut päiväkotiin viemiset alkuveryttelynä ja sitten tehnyt jumpat heti kotiin tultua. Works like a charm.

Parempi antaa jumpata ja liikkua päiväsaikaa kuin öisin. Saa vanhemmatkin nukkua. ;-)


- Sara

Kun kehostasi tulee toinen

Nyt loppui TIKIS SUPERHAASTE vol. 2.  Huomenna on lepopäivä ja sitten torstaina otetaan lopetus kuvat ja paino lukemat. En usko, että painoa olisi paljon enää tippunut mutta olisihan se mukavaa jos olisi mennyt vihdoin alle 86kilon.

Tästä sitten välitavoitteena jouluksi alle 80kg ja ensi kesän loppuun mennessä alle 70kg olisi tähtäimessä. Vauhti saa ja täytyy olla hidasta jotta se olisi pysyvää. Tarkoitus ei ole enää koskaan nousta yli 70kilon.

Paljon olen miettinyt omaa kehoani ja miten se on muuttunut raskauksien myötä. Ensimmäinen raskaus ei ollut keholle mielestäni niinkään suuri rasite ja vaikka keho muuttui; paino nousi, rasvaa tuli ja lantio leveni, palautui se kaikki ennen raskautta oleviin lukemiin aika nopeasti lapsen synnyttyä. 

Esikoiseni ollessa vauva jatkoin opiskelua saadakseni sosionomi-diakoni opintoni tehtyä loppuun. Tuolloin lihoin pikku hiljaa. Äitiyden ja opiskelun yhdistäminen oli rankkaa ja erittäin salakavalasti paino nousi. Tämä johti siihen, että kun aloin odottamaan minun toista lastani olin jo ylipainoinen. 

Toisen raskauden myötä lihoin entisestään ja kehoni muuttui toistamiseen. Nyt kuitenkin tuntuu, että muutokset ovat olleet pysyvimpiä ja imetys ei tee tehtäväänsä lainkaan. Painon lasku on kovan työn takana ja vaikuttaa, että tulee kestämään kauan, että saan painon takaisin normaali lukuihin.

Oman kehon muutoksia on vaikea hyväksyä ja joudun oppia rakastamaan kehoani uudelleen. Joudun oppia hyväksymään, että jotkut muutokset ovat varmastikin pysyviä, kuten lantion leveneminen. Tämä tietenkin vaikuttaa esimerkiksi vaate koon suurenemiseen ja etten vanhoihin housuihin välttämättä tule koskaan mahtumaan. Monet takit eivät välttämättä myöskään tule mahtumaan päälleni. 

Eihän siinä sinänsä mitään vikaa, että vanhan 38 koon sijasta käyttäisin kokoa 40 kunhan paino normaali ja rasvaprosentti terveellisissä luvuissa. Varsinkin tuo viskeraalinen, eli kehon sisäinen rasva sisäelimien ympärillä. 

Tässä siis olisi tavoitteena paitsi painon lasku, myös oman kehonkuvan hyväksyminen ja oppia rakastamaan uutta kehoani. Uskon, että nämä viimeisenä mainitut tulevat olemaan haasteellisimpia kuin itse laihduttaminen.

Ja me kaikkihan olemme rakkauden arvoisia, oman rakkaudemme arvoisia.

- Sara

Minulla on meneillään toinen TIKIS Superhaaste. Se on 30päivän liikunta ja ruokavalio haaste. Ensimmäinen meni puoleenväliin todella hyvin mutta sitten sairastuin välikorvantulehdukseen ja jouduin ihan sairaalaan.

Nyt on toinen kierros meneillään ja loppu häämöttää. Kiloja on tippunut ja varmaankin myös senttejä. 28.8. otin mitat imetysvaatteiden tilaukseen ja en sen kummemmin ole muuten kehoa mittaillut. Vaatteiden tilaukseen piti olla rinnanympärys ja tuolloin se oli 102cm. Voisin kuitenkin tässä joku päivä ottaa enemmän mittoja niin tietäisi. Puntari tulokset tietenkin saavat ja pitävät mennä alas mutta mitat on kenties tässä vaiheessa tärkeimmät.

Treenejä on tehnyt 4-5 viikossa, jonka tuntuu kyllä riittävältä. Välillä keho niin kipeä, että olen kyllä joutunut lepäämään vähän pidemmän ajan. Tuntuu että keho palautuu niin paljon hitaammin nykyään. Ikä, lepo, imetys varmaan syynä.

Äitinä täytyy kyllä aina priorisoida se jaksaminen. Jos treenaa liikaa, eikä saa lepoa niin ei jaksa sitten sitä arkea pyörittää. Ja imettäessä erittäin tärkeää muistaa lepo ja ravinto, jotta maidontuotanto ei lopu.

Minun tyttöni onkin jo 8kk niin ei maailma kaatuisi jos imetys loppuisi tähän mutta pyrin imettämään ainakin sinne vuoden ikään asti. Sitten ei tarvitsisi koskaan mitään korvikkeita ottaa käyttöön. Vaikka toki isä antaa korviketta silloin tällöin jos joudun itse olemaan poissa.

Tänään minulla oli pari mamma ystävää vauvoineen käymässä ja illalla sitten taas treenit sillä aikaa kun esikoinen on Tapiolan Voimistelijoiden Seikkailujumpassa.

Hyvää viikkoa kaikille ja voimia arkeen!!

- Sara

Meidän pieni Adelina tänään ystäviensä kimpussa

Kun aika on

Aikaa on vierähtänyt. On mennyt yli neljä vuotta siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Ja paljon on tapahtunut siinä ajassa. Olen nykyään muun muassa kahden tytön äiti. Esikoiseni syntyi joulukuun lopussa vuonna 2014, eli hän täyttää vuoden lopussa neljä vuotta. Kuopus syntyi tammikuussa tänä vuonna.

Opiskelut on opiskeltu. Kaksi ammattia taas lisää. Valmistuin sosionomi-diakoniksi Diak:sta vuonna 2016 sekä lastentarhanopettajaksi keväällä 2017. Yrittäjyys asiat ovat vieläkin tauolla ja vastaanotin diakonia viran yhdestä ruotsinkielisestä seurakunnasta kehä III:sen ulkopuolelta.

Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, joka jatkuu lokakuun lopulta hoitovapaalla. Vielä mietiskelen koska palaisin töihin. Hinku on kova töihin taas mutta samalla kyllä nautin ihan eri tavalla kotona olosta tämän kuopuksen kanssa. Aika näyttää.

Kiloja on tullut lisää vaikka hurumycke ja en todellakaan ole enää samassa kunnossa kuin viimeisessä poustauksessani. Raskaus ja äitiys on kuitenkin opettanut minulle, että keho muuttuu elämän kuluessa, varsinkin kun tulee äidiksi, ja se saakin olla niin.

Ajattelin jatkaa taas tätä minun bloggaustani. Painopiste blogin aiheille onkin ruoka, treeni ja vanhemmuus: miten tasapainoittaa ja yhdistää nämä kaikki arjen keskellä.

Tervetuloa siis jälleen seuraamaan Saran (eli minun) feel-good blogia!

- Sara

Pakko pullaa...

Blogista on tullut haamu sekä pakko pullaa. Olen täten päättänyt mennä tämän blogin kanssa HIATUKSELLE aka. tauolle. Olen pohdiskellut miksi kirjoitan, itselleni vai lukijoille. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän blogin tarkoitus ihan alku perin oli tietenkin yrittäjyyden tukeminen, mutta yrittäjyyden loputtua kirjoitin lukijoille ja, että hain vuorovaikutusta lukijoiden kanssa, sitä ei kuitenkaan valitettavasti suurimmaksi osaksi ajasta syntynyt.

Internetissä on liian paljon liikunta ja terveys- blogeja ja ns. "kilpailu" kuka saa eniten näkyvyyttä ja aktiivisuutta on kova. Minä en halua hukkua massan joukkoon. Miksi minä tuhlaisin aikaa blogin ylläpitämiseen jos en siitä saa mitään vastinetta, siis vastakaikua lukijoilta. Mielestäni oikeassa elämässä niin kuin virtuaalisessa maailmassa vuorovaikutus ja yhteys ihmisiin on tärkeä, se on syy kommunikaatiolle, joko se oli sanallista, kuvallista tai virtuaalista.

Näihin sanoihin jätän bloggauksen tältä osin ainakin tähän. Kiitos heille jotka ovat jaksaneet lukea ja kommentoida. Tässä vähän kuva kollaasia sekä pari videota joulusta ja mitä nyt tässä viime aikoina on treenin, kodin ja ravinnon puolella on tapahtunut.

Tutustunut ystävän rottis pentuun. IHANA

Olin lehdessä

Tein piipaa-synttäri kakku ystävän lapselle

Olin työharjoittelussa asukastalolla 7-viikkoa. Joulutunnelmia

Nigerian tulevaisuus jäällä?

Menossa takaisin sisäseinille miltein 7kk tauon jälkeen ja innoissani katselin kiipeily kuvia ennen lähtöni

Tein prinsessa synttäri kakun kummitytölleni

Kummityttö 6-v ja minä

Takaisin Salmisaaren seinillä

Leivoin joulu kakun kiitokseksi Areenan väelle

Ensimmäiset tekemäni villasukat. Olen hullaantunut neulomiseen

Toivottaen hyvää uutta vuotta!!

Uutta kylppäriin

Sain vihdoin taulut ja peilin seinälle

Mieheni osti minulle Beastmaster 1000 kolmekymppis-lahjaksi

Kovaa treeniä

 Minä ja ystäväni aloimme treenaamaan Flowparkin vaikemman reitin saavuttamiseksi. Minä se joka en osaa, ja ystäväni se joka osaa. SAA NAURAA

Köysikiipeilyn jalkatekniikan alkeet

Treenit kuitenkin jatkuvat niin kuin normaalisti, siis kiipeilyn, lenkkeilyn ja zwow HIT-treenin parissa. Kiipeilyssä pk-kausi pian alkamassa ja Beastmasterin kun sain lisään nyt alkuun kerran viikossa sitä. Täytyy vain tutustua treeniohjeisiin, Beastmaster appi ladattu iPhonelle niin se ainakin varmasti auttaa.

Hyvää ja menestyksellistä vuotta 2014 kaikille!! Nähdään seinillä, tai kun palaan tänne.

- Sara