Kiipeily huuma päällä

Aamupala nautittu ja päivä aloitettu!
Tänään ei ole niinkään kiireinen päivä käytännön töiden nähden mutta sen sijaan on todella paljon töitä kun pitää tehdä koneella; mainosten tekemistä, s-postiin vastaamista, ravinto-analyysin ja kuntosaliohjelman tekoa.

Tänään oli tarkoitus suorittaa 2 x 5 x 400m intervalli juoksutreenit. Ne saavat suosiolla jäädä tänään väliin. Keho huutaa taas lepoa ja selkä muutenkin hieman jumissa. Tiedän että 400m intervalli treenistä se jumiutuu entisestään. Siis lepoa tänään,  huomenna 17km lenkki ja Sunnuntaina kiipeilyä sisäseinillä.

Eilen olimme porukalla kiipeilemässä kalliolla Kehä III:en varrella, Rollareilla. Olimme ystäväni kanssa pyytäneet kalliokiipeily kurssin ohjaajaa mukaan että saisimme kerrattua vielä kurssilla opitut asiat, ja sitä myöten vähän enemmän varmuutta tähän koko hommaan.

Oliko se nyt lehmänsorkka vai kaksoiskala vai mitä?

Hyvä oli kyllä että näin tehtiin. Tuntui taas siltä että olisimme ollut hidastetussa Chaplin leffassa, tausta naurut vain puuttuivat.




Varusteiden pukemiseenkin menee jo ihan tarpeeksi aikaa. Miten vaikeaakin voi olla pukea kengät, valjaat, sulkurenkaat, lehmänhännät, kypärä ja prusikka päällensä?

Kun nyt loppujen lopuksi varusteet olimme saanneet päällemme Mr. Make (ohjaaja) näytti minne meidän piti asettaa ankkurit. Sieltä noin 10metrin korkeudesta kallion välitasanteelta meidän piti sitten laskeutua köyttä pitkin alas.Ystäväni meni ensin. Kun oli minun vuoroni, mitä tapahtuikaan, jähmetyin. Kehoni ei liikkunut minnekkään. Siinä seisoin kivipatsaana kallion reunalla selkä meno suuntaan päin. Ajattelin 'tästä sitä vain nojaamaan tyhjään ilmaan ja alaspäin. Eipä muuta' mutta kun ei keho totellut.

Vähän silmät ehtivät kostua kun olin jo noin 5min yrittänyt laskeutua ja tunsin itseni niin tyhmäksi mutta pelko varusteiden pettämisestä oli minulle aito ja tunteelle ei voi noin vain sanoa hyvästit. Ennen kuin vihdoin lähdin liikkeelle sanoin rukouksen.

Mikä ihana oivallus, varusteet pitävät! Laskeutuminen ei ollut vaikeaa, tuntui jopa hauskalta. Pari kertaa jäin kalliota vastaan istumaan että tottuisin ilmassa riippumiseen. Tiirailin vähän väliä ystävääni joka minua maassa varmisti kauhu kasvoillani ja hän niin rauhallisesti vastasi lempeällä hymyllänsä joka vakuutti minulle että homma on hallussa.

Päästyäni mahaan huokaisin syvään helpotuksesta katsoin ystävääni ja sanoin 'Nyt on pakko päästää höyryt ulos' ja puhkesin itkuun joka oli sekoitus hermostuneesta naurusta ja itkusta. Kyllä nolotti siinä vaiheessa. Aikuinen nainen pakottaa kohtaamaan pelkonsa ja sitten vielä kehtaa itkeä sen jälkeen.

Eihän minun ole pakko tätä normaalille mielelle järjetöntä harrastusta harrastaa, mutta kunpa tietäisitte miten tähän jää koukkuun. En ole vielä tähän mennessä elämässäni harrastanut mitään hauskempaa, adrenaliinia kohottavaa ja samalla ihan todella tehokasta sekä monipuolista lihaskunto treeniä. Sitä paitsi kun järjellä miettii, kunhan kaavan mukaan kiinnittää kaikki kamat oikein, ne ovat tyhmän varmoja. Ihmisen mieli osaa vain temppuilla ja yrittää kaikenlaista!

Nyt voin sanoa että olen valmis kalliokiipeilyyn. En osaa vielä sanoa jos pidän enemmän sisäseinistä tai kalliosta mutta eilen oli todella hauskaa ja jos oikein ymmärsin Mr. Make oli tyytyväinen suoritukseeni. Hän puhui ystävänsä kanssa että heidän pitänee pian siirtyä golfin pariin kun tulen niin nopeasti perässä!

Epävakaisesta säästä riippumatta, toivotan kaikille hyvää päivää !

-Sara