Sunday, August 29, 2010

Uusi tyyli

Menossa kiipeilemään
Ihana uusi tukka hankittu.
Tuntuu aina yhtä hyvältä kun saa uuden, freeshin tyylin.
Lyhyt tukkahan minulla oli ennen mutta nyt se on vieläkin lyhyempi.

Viime viikko meni ihan hyvin vaikka treenitkin jäivät aika vähälle, lukuunottamatta 17kilsan lenkkiä joka vei kehoni raunioille.

Viikonlopun vietin lastenlikkana. Siskontyttö tuli perjantai iltana luokseni hoitoon ja lähti tänään kotiinsa iltapäivällä. Meillä meni todella hyvin mutta treenaamaan en päässyt.

Tänään lähdin spontaaniselle pyöräilylenkille joka vei minut kiipeily areenalle tunnin kiipeily treenin vetämään. Pyöräilyä tulikin sitten yhteensä 34km, ihan mukava lenkki.  Kiipeily areenallakin oikein yllätin itseni. Olen 5 b/c tasoa kiipeilyssä mutta tänään yritin uutta 6b:n reittiä ja pääsin sen melkein ylös asti, valitettavasti käsi voimat loppuivat kesken. Että kyllä tässä koko ajan kehitytään.

Ensi viikolla saa nähdä miten saan treenit suoritettua, pitää nyt ihan kehoa kuunnella. Viimeinen kunnon treeni viikko ennen 1/2 maratonia. Olisi kuitenkin tarkoitus ainakin treenata seuraavanlaisesti:
 


Ma - Seinäkiipeilyä
Ti -
10km lenkki
Ke - 17km lenkki
To - Seinäkiipeilyä
Pe - Lepo
La - 10km Lenkki
Su - Seinäkiipeilyä


Ja sitten vain habaa kasvattamaan ja kohti 1/2 maratonia hyvin mielin!!

- Sara

Thursday, August 26, 2010

Oi näitä jalkoja, ja voi tätä selkää

VAROITUS, vollotusta tulossa.
Kymmenen päivän tauon jälkeen kävin eilen juoksulenkillä. Vedin heti 17.4km koska pieni paniikki jo iskee kun vain 2 1/2 viikkoa jäljellä 1/2 maratoniin ja jalat eivät ole tottuneet vielä pitemmille matkoille.

Ratkaisu ei ollut hyvä. 13kilometrin kohdalla oikeaan polveen tuli kauhea pistävä kipu, oikean puolen nivusissa tuntui ja jostain syystä jalkani vain hyytyivät. Oli pakko kävellä viimeiset neljä kilometria.

Vollotus ei vielä lopu tähän. Yöllä alkoi ala-selkä kivut. Kääntyminenkin sattui. Tuska oli kova yöllä..ja jatkuu vielä tänä aamunakin. Tiedän että iltaan mennessä kipu pitäisi olla poissa ja käännyn jokaiseen suntaan normaalisti.

Minulla on pieniä välilevyn pullistumia selässä. Juoksiessa tulee tärähdyksiä selkärankaan ja ne ärtyy ja vetää koko ala-selän lihaksiston jumiin, silloin en käänny enkä kierry minnekkään. Olen kuin 80-vuotias mummo, eikö ihanaa? Tai ehkä voisi jopa verrata raskaana olevaan naiseen jolla vatsa jo niin iso ettei pysty normaalisti kulkemaan.

Pitäisi vielä ehtiä suorittamaan ainakin kaksi pitempää lenkkiä ennen ensi viikon Torstaita. Sen jälkeen alkaa 1/2 maratoonille valmistautuminen ala-raaja hieronnalla ja tankkaamisella.

Tänään luvassa hiusten leikkuus, seinäkiipeilyä (koska taitaaa sataa koko päivän) jos selkä kestää ja illalla poikien jalkapallo treenit.

Tässä siis nyt näette näitä minun vaikeita päiviä, niitäkin tulee ja pitää sitten hidastaa ja hoitaa itseään.


-Sara

Monday, August 23, 2010

Terveiset "eräretkeltä"

Muonat mukaan
Viikonloppu onkin jo ohi, se meni nopeasti. Olin ystäväni kanssa kalliokiipeilemässä Haukkakalliolla lauantaina ja telttailimme Loviisassa perjantaista sunnuntaihin.

Paljon muonaa piti pakata mukaan. Ei kyllä kaikki edes mennyt. Kiipeilessä vaikka tulee nälkä niin valitettavasti ei edes ehdi ajatella syömistä kun on kädet täynnä köysiä, prusikoita ja lehmänhäntiä. hehe

M pystyttämässä telttaa
Teltan pystytimme puiden alle turvaan. Tuli oikein viihtyisä olo ja ai että kun oli ihanaa taas nukkua teltassa. Viime kerrastani onkin jo 8 vuotta tai jotain sinnepäin. Vähän kuumat olot tuli lauantaina kun ukkonen käväisi yllämme ja satoi kaatamalla yli yön. Vaatetta piti koko ajan vähentää ja makuupussikin avata. Taisin saada vain noin 4h unta. Ei ihme että olinkin vähän väsynyt ja kärttyinen eilen.


Tämä ihana maisema meitä odotta joka aamu
Aamupalat ja illalliset söimme Loviisan rantamaisemissa. Oli oikein ihanaa vaihteeksi olla lähellä luontoa, tehdä ruokaa trangiassa..vähän erämeininkiä, ihan vähän vain! hehe



Minä ja Gloria nauttimassa puolikuusta
Minun sydänystäväni Gloria oli mukanakin. Nautimme ihanista hetkistä yhdessä. Saimme jopa ihailla perjantai iltana puolikuusta !
Gloria on siis pehmolelu jonka sain poikaystävältäni. Gloria matkustaa minun kanssani minne vain menen, pitemmille matkoille siis. Gloria on tyypiltään virtahepo! :D Ja ihana sellainen.

Kalliolla vietimme 7.5h ja ehdimme noin 3krt vain kiipeillä ja 2krt laskeuta alas-kalliota. Yritimme paria liian vaikeaa reittiä mutta sitten annoimme periksi. Ankkureiden tekoon meni aikaa ja kalliot olivat niin isot ja leveät että kun ei päässyt laskeutumaa kallionseinää niin piti kävellä koko kallion pituuden ja tulla alas toista tietä joka kesti aika kauan.

Odottelen kun M härää ankkurin kanssa
Keho huutaa minulla halleluujaah..on niin kipeä joka paikasta. Kädet ja ylä-selkä kipeä kiipeilystä ja ala-raajat kaikesta ravaamisesta ylös ja alas.

Tästä viikosta tulossa melko kiireinen. On kaikkea puuhaa. Menoja ja tuloja. Tällä viikolla tosin itsekuri tulee koetukselle kun en pysty lenkkikaverin kanssa käydä yhteisillä lenkeillä työaikatauluni takia. Pakko kun on pakko..1/2 maratonikin lähestyy nopeasti..pakko saada enemmän kilometrejä jaloille.

No niin..hyvää viikko kaikille taas kerran ja pysykää vauhdissa!!


- Sara

Thursday, August 19, 2010

Kohti kallioita sekä maratoonia

Viikko taas vierähtänyt töiden kiireissä. Tietenkin on mukavaa että töitä on riittänyt tällä viikolla.
Treenejä en ole pystynyt suorittamaan tällä viikolla niin kuin olisi pitänyt. Keho on ollut jostain syystä niin väsynyt ja kipeä että juoksemisesta ei ole tullut mitään.

Kiipeilemässä olen ollut kahdesti, ja tänään suoritin kaksi 5c reittiä vaikeuksitta. En ole ennen niissä pärjännyt. Viikonloppu vietetään ystäväni kanssa Ruotsinpyhtäällä kiipeilemässä Haukkakallio : lla. Teltta on pakattu autoon ja vietetään siis viikonloppu oikein mukavissa erämaa merkeissä.

Olen viimeksi telttaillut vuonna 2003 ja silloinkin tuolla Nuuksion metsässä koulun kanssa. Oltiin jossain Boodom järven lähellä ja klo.23.30 päätti opettaja kertoa Boodom teltta murhasta. Sinä yönä en montaa minuuttia nukkunut, ja taisi vähän traumoja jääd. Toivottavasti pystyn nyt nukkua vähän paremmin, ja että mitään kirves miehiä ei ole lähellä!
 
Toivoitte muuten proteiinilettutaikinan ohjeen. Tässä se on, tietenkin sitä pitää vähän muunnella riippuen siitä kuinka monta lettua haluaa. Tästä muistaakseni tulee noin 6kpl.

Proteiinilettutaikina

30g proteiinijauhoa
60g vehnäjauhoja
1 kananmuna
kaurajuomaa/vettä sen verran että taikinasta tulee lettutaikina
sokeria maun mukaan (itse en laita)


Mukava viikonloppu minulla siis tulossa! Miten teillä?

-Sara


PS. Ajattelin ilmoittautua Tukholman maratoonille 2011. Se oli vähän crazy päähänpisto mutta ainakin on sitten jotain johon treenata oikein kunnolla. Haluaisiko joku sponssata mut siihen??

Friday, August 13, 2010

Kaikki on kotiinpäin

Tämän viikon treenit ovat jo kaikki melkein suoritettu. Huomenna odottaa vielä pitkä, yksinäinen pyöräilylenkki Nuuksioon. Kunpa löytäisin vielä pyöräily kumppanin. Pidän pyöräilystä, ja se on aina ihanaa vaikka olen yksinkin tien päällä mutta lähtö aina on niin himskatin vaikeaa. Täytyy yrittää ajoittaa lenkki aamupalan jälkeen. Ainakin hyvää säätä ovat luvanneet, toistaiseksi.

Eilen vedettiin juoksu kaverin kanssa 14km lenkki. Mä olin ihan innoissani ja hyvin sujui mutta kaveri meinasi jättää pelin kesken kun sanoin että vielä lenkki jatkuu kun hän oli luullut sen loppuvan. Hänellä taitaa olla vähän ns. vieroitus oireita Kreikan loma matkan jälkeen, vaikea niin kuin palata treeni arkeen.

Olin eilen hieronnassa!! Ah kun oli ihanaa. Kädet ja hartiat todella tarvitsivat hierontaa pitkästä aikaa. Oikein huusin kun sattui, mutta kipu oli hyvästä ja oli sellaista makeaa kipua. Tänään tuntuu hyvältä käsissä mutta ei olisi pitänyt mennä kiipeilyareenalle tänään. Kädet olivat väsyneet hieronnasta ja jalat 14km eilisestä lenkistä. hehe

Rollarit, Kehä III-varrella
Rollareilla oltiin tosiaan keskiviikkona ensimmäistä kertaa kiipeilemässä ystäväni kanssa omin päin. 3 1/2h meni kalliolla, ja suurin osa ajasta meni vain ankkureiden tekoon, köysin vyöhäämiseen jne. Meinasi oikein hermot mennä kun aina kesti niin kauan tehdä kaikki asiat. Kiipeileminenkin oli jostain syystä paljon vaikeampaa kun ennen.


Olen myös vihdoin kaikki kiipeily kamatkin ostanut. Kerralla kirpasi kunnolla. Nyt ei tarvitse 10 vuoteen ainakaan mitään uusia varusteita ostaa ellei nyt jokin menisi rikki. Tosin jos nyt innostun jostain syystä vielä liidauksesta (ala-köysi kiipeily) niin sitten siihen pitää ostaa vähän lisää varusteita. Mutta, toistaiseksi olen ALL-SET!!

Tosin minun pitää varautua että minulle nauretaan paljon. Ainakin viimeistään kun seuraava kiipeily kurssi on. Kieltämättä nauran itselleni myös..katsos kaikki varusteeni sopivat yhteen värien kannalta. Täytyyhän tytöllä olla tyyliä!!

Huomenna onkin sitten HCM vuoro. Pari asiakasta ja tuttua juoksevat siellä. Pitäisi siis raahautua paikalle tsemppaamaan ja ihailemaan juoksijoiden rahkeita. Nostan hattua heille jotka jaksavat maratonin juosta. Itselläni tosiaan vasta 1/2 maratoni edessä mutta toivottavasti ensi vuonna voisin juosta Tukholman maratonin.

Nyt kaikki viikonlopusta nauttimaan, muistakaa, jokainen minuutti ja päätös ratkaisee ja kaikki on kotiinpäin!!


-Sara

Monday, August 9, 2010

Tunnustan, ennustan ja parempaa on tulossa

Tunnustan viime viikko ei mennyt hyvin ruokailujen tai liikunnan suhteen. Suklaan ja namujen tilapäinen lisääntyminen pahasti keskeytti minun tasapainoista ja terveellistä elämää.

Hieman on tämä vaihe jäännyt päälle. Sain tuliaisia ystäväni anopilta, suklaisia sellaisia. He olivat olleet reissussa ja autoin heitä kuskaamisessa. Eihän sitä voi sanoa ei kiitos kun toinen on laittanut rahaa ja ajatusta kiittääkseensä. Nyt on koko Lindtin levy asettautunut vatsaani ja varmaan lantioillenikin
(oma syy, kun menin avaamaan levyn). ;-)

Toinen ystävä taas survoi mukaani ihanaa amerikkalaista mustikkapiirakkaa ja suklaakakkua. Olin ollut hänen luonaan käymässä juttusilla ja häntä ahdisti ajatus että kakkua jää jäljelle lojumaan ja hän söisi kaiken yksin.

Eikun Saralle kaikki herkut vain..hän voi syödä ja kuluttaa kaikein kuitenkin. Se ajatus minusta ei pidä pakkansa. Nyt näiden takia minulle on jäänyt hemu buumi päälle. Kaikki menee. Söin jopa kultsun suklaa tuliaiset Tallinnasta loppuun. Toivottavasti kaikki oppivat tästä että minulle ei pidä antaa suklaata, karkkia, kakkua tuliaisina/lahjana. Silloin itsekurini rikkoutuu totaalisesti ja olen tuhon oma.

Kaikilla on oikeus päättää omista ravinto tottumuksista ja minä haluan olla terveellinen. Haluan huolehtia kehostani. Haluan ja saan sanoa ei kun minulle tarjotaan kakkua, jäätelöä tai mitä vain. Minun ei tarvitse tehdä poikkeuksia toisten takia vaikka olisi mikä juhlapäivä tahansa. Saavatkoon sitten ihmiset ajatella että olen ääritapaus tai jyrkkä. Muistakaa se, kukaan muu ei ole vastuussa siitä mitä sinä laitat suuhuusi. Sinä olet mitä sinä päätät syödä. Jos haluat muuttua, muutos lähtee sinusta itsestäsi. 

NYT on kuitenkin aika unohtaa, antaa itsellensä anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tällä viikolla suunnitelmissa treenien suhteen:

Maanantai: 10km lenkki
Tiistai: Intervalli treenit 2 x 5 x 400m
Keskiviikko: Kalliokiipeilyä porukassa
Torstai: 14km lenkki
Perjantai: Seinäkiipeilyä
Lauantai: Pyöräilyä 36km
Sunnuntai: Lepo

Ja LUKIJAT, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan että tiedän teidän olemassa olosta. On tietenkin mukava kuulla kasvokkain myös palautetta mutta motivoitte minua kirjoittelemaan kun saan vähän palautetta tätäkin kautta.

-Sara

Thursday, August 5, 2010

Kiipeily huuma päällä

Aamupala nautittu ja päivä aloitettu!
Tänään ei ole niinkään kiireinen päivä käytännön töiden nähden mutta sen sijaan on todella paljon töitä kun pitää tehdä koneella; mainosten tekemistä, s-postiin vastaamista, ravinto-analyysin ja kuntosaliohjelman tekoa.

Tänään oli tarkoitus suorittaa 2 x 5 x 400m intervalli juoksutreenit. Ne saavat suosiolla jäädä tänään väliin. Keho huutaa taas lepoa ja selkä muutenkin hieman jumissa. Tiedän että 400m intervalli treenistä se jumiutuu entisestään. Siis lepoa tänään,  huomenna 17km lenkki ja Sunnuntaina kiipeilyä sisäseinillä.

Eilen olimme porukalla kiipeilemässä kalliolla Kehä III:en varrella, Rollareilla. Olimme ystäväni kanssa pyytäneet kalliokiipeily kurssin ohjaajaa mukaan että saisimme kerrattua vielä kurssilla opitut asiat, ja sitä myöten vähän enemmän varmuutta tähän koko hommaan.

Oliko se nyt lehmänsorkka vai kaksoiskala vai mitä?
Hyvä oli kyllä että näin tehtiin. Tuntui taas siltä että olisimme ollut hidastetussa Chaplin leffassa, tausta naurut vain puuttuivat.




Varusteiden pukemiseenkin menee jo ihan tarpeeksi aikaa. Miten vaikeaakin voi olla pukea kengät, valjaat, sulkurenkaat, lehmänhännät, kypärä ja prusikka päällensä?

Kun nyt loppujen lopuksi varusteet olimme saanneet päällemme Mr. Make (ohjaaja) näytti minne meidän piti asettaa ankkurit. Sieltä noin 10metrin korkeudesta kallion välitasanteelta meidän piti sitten laskeutua köyttä pitkin alas.Ystäväni meni ensin. Kun oli minun vuoroni, mitä tapahtuikaan, jähmetyin. Kehoni ei liikkunut minnekkään. Siinä seisoin kivipatsaana kallion reunalla selkä meno suuntaan päin. Ajattelin 'tästä sitä vain nojaamaan tyhjään ilmaan ja alaspäin. Eipä muuta' mutta kun ei keho totellut.

Vähän silmät ehtivät kostua kun olin jo noin 5min yrittänyt laskeutua ja tunsin itseni niin tyhmäksi mutta pelko varusteiden pettämisestä oli minulle aito ja tunteelle ei voi noin vain sanoa hyvästit. Ennen kuin vihdoin lähdin liikkeelle sanoin rukouksen.

Mikä ihana oivallus, varusteet pitävät! Laskeutuminen ei ollut vaikeaa, tuntui jopa hauskalta. Pari kertaa jäin kalliota vastaan istumaan että tottuisin ilmassa riippumiseen. Tiirailin vähän väliä ystävääni joka minua maassa varmisti kauhu kasvoillani ja hän niin rauhallisesti vastasi lempeällä hymyllänsä joka vakuutti minulle että homma on hallussa.

Päästyäni mahaan huokaisin syvään helpotuksesta katsoin ystävääni ja sanoin 'Nyt on pakko päästää höyryt ulos' ja puhkesin itkuun joka oli sekoitus hermostuneesta naurusta ja itkusta. Kyllä nolotti siinä vaiheessa. Aikuinen nainen pakottaa kohtaamaan pelkonsa ja sitten vielä kehtaa itkeä sen jälkeen.

Eihän minun ole pakko tätä normaalille mielelle järjetöntä harrastusta harrastaa, mutta kunpa tietäisitte miten tähän jää koukkuun. En ole vielä tähän mennessä elämässäni harrastanut mitään hauskempaa, adrenaliinia kohottavaa ja samalla ihan todella tehokasta sekä monipuolista lihaskunto treeniä. Sitä paitsi kun järjellä miettii, kunhan kaavan mukaan kiinnittää kaikki kamat oikein, ne ovat tyhmän varmoja. Ihmisen mieli osaa vain temppuilla ja yrittää kaikenlaista!

Nyt voin sanoa että olen valmis kalliokiipeilyyn. En osaa vielä sanoa jos pidän enemmän sisäseinistä tai kalliosta mutta eilen oli todella hauskaa ja jos oikein ymmärsin Mr. Make oli tyytyväinen suoritukseeni. Hän puhui ystävänsä kanssa että heidän pitänee pian siirtyä golfin pariin kun tulen niin nopeasti perässä!

Epävakaisesta säästä riippumatta, toivotan kaikille hyvää päivää !

-Sara

Tuesday, August 3, 2010

Elokuu kruunattu

Hyvä viikko takana ja uusi viikko aloitettu!

Viime viikon treenit kaikki toteutettu niin kuin olin suunnitellut. Paitsi että vaihdoin lepo päivän toiseksi..koska jalat tarvitsivat lepoa vähän aikaisemmin. Pitää oppia kuuntelemaan omaa kehoansa, se kestää aikansa mutta on hyvin tärkeää. Joskus on pakko sallia keholle lepoa vaikka sitten olisikin extra lepo päivä. Ei kannata treenata jos keho on liian väsynyt tai kipeä..siitä ei saa mitään irti.

Huomennakin joudun lepäämään koska jalat ovat niin kipeät eilisestä 17km lenkistä, jonka piti olla 14km mutta piteni vahingossa, erehdyin sen pituudesta. Etureidet menivät pahasti araksi ja kaikki tärähtely sattuu. Tänäänkin olin kiipeilemässä ja tuntui kivasti jaloissa, siis huominen lepo tulee juuri sopivasti.

Olen huomannut että minun ravintotottumukset ovat parantuneet ja niistä on tullut paljon monipuolisemmat. Suhteeni ruokaan on muuttunut todella paljon monella eri tavalla. Ennen ajattelin todella paljon, mitä voin syödä ja kuinka paljon. Nykyään toimin automaattisesti terveellisesti, hyvät tavat ovat pitkän työn jälkeen alkaneet juurtua minuun. Kaikki kestää aikansa, varsinkin kun yrittää muuttaa vanhoja tapoja uusiin ja poistaa huonoja tapoja.

Tietenkin minulla on vielä huonoja ravinto tapoja jotka vaatii muutosta, mutta ei voi muuttaa kaikkea kerralla. Pitää alkaa jostain, tehdä pieniä muutoksia, ei mennä heti ääripäihin ja yrittää muuttaa jotain suurta. Silloin vastaan tulee vain epäonnistuminen.

Viikkoni suunnitelmat ovat vielä melko auki mutta toistaiseksi yritän suorittaa treenit seuraavasti:

Maanantai: kiipeilyä (toteutettu)
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: kiipeilyä (mahdollisesti 10km lenkki riippuen koska pääsen töistä)
Torstai: Intervalli treenit 2 x 5 x 400m
Perjantai: Kiipeilyä
Lauantai: Päiväristeily Tallinnaan
Sunnuntai: 17km lenkki

Muista, suunnittele viikon treenit sekä seuraavan päivän ruoat aina etukäteen!
Hyvin suunniteltu on puoleksi suoritettu!!

-Sara