Onneksi uusi vuosi...

..on kulman takana. Joulu meni syöden ja löhöillen. Minua ahdistaa etten ole liikkunut liian pitkään aikaan periaatteessa mitenkään lukuunottamatta burpee haasteeni.

Joulu aatto tuli ja meni. Vietimme sen rauhallisin merkein siskoni luona Turussa.
Kävimme isän kanssa katsomassa Joulurauhan julistuksen ja syötyämme riisipuuron joulupukki ehti piipahtaa.

Ilta kahvin jälkeen joskus 21.30 maissa lähdimme suuntaamaan takaisin Espooseen, jossa odotti sitten koti sohva ja leffat! :D

Lahjoja en kummemin saanut eikä se haittaa, jouluhan ei ole lahjoista vaan Jeesuksen syntymäjuhla.
Sain kuitenkin mm. itse tehtyä suklaata, Fazerin suklaata, valkoiset xq:n kuulokkeet, patalapun, punaviiniä, Iittalan tuikkulasit.

Uusi vuosi voi nyt alkaa hyvin mielin ja tavoitteena onkin päästä takaisin hyvään kuntoon ja normaali vaatekokoihin kesään mennessä 2013.

- Sara

Joulu on yhden yön takana

Aika rientää ja joulu onkin jo vain yhden yön takana. Siirsin vähän huonekaluja pari päivää sitten, ja on uusi järjestys talossa. Joulukuuselle piti tehdä tilaa ja keittiöön kulkemistilaa kun tulee vieraita kylään Joulu päivänä.

Tuntuu etten ole ikuisuuksiin ole ollut kiipeilemässä, ja onhan siitä jo 6 päivää, ja vasta Keskiviikkona pääsen seuraavan kerran. Ennen viime kertaakin oli aika pitkä väli myös. Kilpailujen jälkeen en ole ehtinyt, syystä tai toisesta päässyt kiipeilemään. Onneksi uusi vuosi on tulossa ja olen taas ilmoittautunut Adventure Partnersin kiipeilyvalmennukseen. Tulee pakostikkin sitten tavotteellisempaa treeniä ja porukassa on aika hyvä tsemppi ja motivaatio.


Huomenna suuntaamme mieheni, mieheni siskon ja isäni kanssa iso siskolleni Turkuun päiväksi viettämään joulua. Toivottavasti tulee rauhallinen ja mukava päivä.

Kirjahyllyni siirtyi keittiöstä olohuoneeseen, ja samalla karsin kirjoja.

Kuusen sain mahtumaan pianoni eteen.

Makuuhuonetta piristää uudet punaiset verhot sekä uusi 

valkoinen Luhti päiväpeite

Kaunis kuuseni.

Uudet olohuoneen verhot tuovat eloa olohuoneeseen.

Tyhjennetty kirjahyllyni keittiössä.

Kirjahyllyä tyhjentäessä huomasin että aika paljon  karsittavaa on. 

Rakastan kynttilöitä ja niitä löytyy eripuolelta meidän asuntoa tuoden valoa. 

Pianon päällä joulukortit.

       
Toivottavasti olette myös onnistuneet burpee haasteessa. Tänään on 23 burpeeta tullut täyteen, tehty on 'check' mutta alkaa haastavaksi mennä. Tsemppiä, 8 päivää jäljellä!!

Onnellista ja Rauhallista Joulua kaikille!!
Muistakaa että vielä on aikaa osallistua Joulu arvontaani. Voittona jääkiipeily kokeilu. Käy katsomassa kirjoitukseni arvonnasta: TÄÄLLÄ

- Sara

Pikku joulut...

Retsina

Kreikkalaiseen stailiin.

Me ollaan nyt kolme vuotta, neljän kiipeily ystävän kesken tavattu pikku joulujen merkeissä. Joka vuosi ollaan valittu yksi maa, ja sitten kokkailtu sen maan cuisinen mukaan, kolmen ruokalaijin aterian. Glögi sekä joulutortut kuuluvat tietenkin myös kuvioihin.

Tänä vuonna nautittiin Kreikkalaisesta ruoasta ja viinistä.

Alkuruoaksi Kreikkalaista salaattia, patonkia ja itse tehtyä tzatzikia.
Pikku joulu maljaksi kilistettiin vähän Retsinaa, josta minä en yhtään pitänyt. En voinut edes juoda sitä loppuun, tuli jalkahiki mieleen. haha

Pöytä katettuna

Salaatti oli ihanan raikasta

Pääruoaksi nautimme aivan ihanasta Stifado lihapadasta. Ruoan kanssa testasimme

miltä Kreikkalainen punaviini maistuu. Alkosta löytyi vain yksi Kreikkalainen punaviini, Agathon Limnio Cabernet Sauvignon. Mausta ei ollut kehumista, laimeaa viinirypälemehua jossa vahva alkoholin maku. 

 Stifado ohje

Valmistusaika 2 tuntia

Annos: 10 hengelle 

Kuutioi liha peukalonpään kokoisiksi palasiksi ja keitä niistä veri pois (kuori pintaan nouseva veri). Ruskista lihat sen jälkeen sipulin kanssa padan pohjalla oliiviöljyssä. Ripottele suola ja pippuri ja paista vielä hetki. Kaada joukkoon viini, tomaattimehu, jonka saat 3-4 tomaatista ne raastamalla joukkoon (tai 1 prk tomaattimehua) ja etikka sekä lisää joukkoon muut mausteet (hiukan sokeria) ja valkosipuli. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, että aineet peittyvät. Kuori sipulikilo ja "puhko" sipulit sieltä täältä haarukalla. Sekoita ne lihojen joukkoon. Kypsytä liedellä juuri ja juuri poristen 2 tuntia. Lisää lopuksi päälle persiljasilppu. Lisäkkeeksi keitettyjä perunoita.

Raakaaineet

1 kg	lampaan ja/tai naudan paistia
1 kg	pikkusipulia ( esim. salotti)
1	iso sipuli pilkottuna
6	valkosipulinkynttä (tarkista maku)
3	laakerinlehteä
4 dl	kreikkalaista punaviiniä
1 dl	tomaattimehua (raasta tuoreista tomaateista)
2 rkl	punaviinietikkaa
	kanelitanko ja kuminaa
	kreikkalaista oliiviöljyä
	suola ja maustepippuri
1 dl	silputtua persiljaa

Ruoan jälkeen istahdettiin sohvalle höpöttelemään niitä näitä. Yleisesti keskustellaan ummet ja lammet kiipeilystä, kun kerrankin on aikaa. Yleensä meidän sosiaaliset kohtaamiset ovat sitä että täytyy huudella toisen takamukselle kun toinen rimpuilee seinällä, niin on mukava että saa oikeasti toisen kasvoja katsoa kun hänelle puhuu. Koska Kreikkalainen viini ei ole niin hyvää, niin olimme varalle ottaneet Chileläistä viiniä, siitä tuli lempparini. Ihanan vanilijaista ja täyteläistä.

Chileläinen punaviini

Mm. Guns 'n Roses, Niki Minaj, Madonna ja Bruno Mars soiden taustalla ilta jatkui mielekkäin menoin. Jälkiruoaksi paahdoin erilaisia pähkinöitä jotka sitten nautittiin Kreikkalaisen jogurtin ja hunajan kanssa, sitten kun vatsa pystyi ottamaan vastaan. Taivaallista oli. Mmmm

Antti, meidän apina, temppuilee

Minä heitin varusteita päälle, 'joko mennään Pirunkalliolle?'

Yhden käden roikkuminen

Roikkumiset muuttui leuanveto otteluun, käsienseisontaan ja sitten vielä päällä seisontaan.

Teija näyttää mallia

En muista kuka alkoi puhumaan päällä seisonnasta, epäilen meidän joogaajaa joka taitoili hienosti seinää vasten jaloilla, mutta yhtäkkiä näemme meidän yhdellä kädellä roikkujan...

Näin vain..corella jalat ylös

Tässähän voisi olla monta minuuttia

Sitten vielä yhdessä....

'Yy, kaa, koo, nyt'

Aivan mahtava ilta taas kerran. Saavuin kotiin klo.02.30 aamulla, oliksi kyllä voinut jatkaa iltaa ihanaisten ystävien kesken aamuun asti.

Kiitos teille, Antti, Teija ja Marjaana!

Huomenna tämä porukka lähtee Konalan caveen rimpuilemaan.

Olisiko next year, Thaimaa?!

- Sara

Arvontaa

Joulun kunniaksi laitoin käyntiin arvonnan!!

Sponsorina toimii Adventure Partners ja palkintona on 1 jääkiipeilykokeilu.

Adventure Partners on vuorivaellukseen, takamaahiihtoon, kiipeilyyn ja köysitoimintaan erikoistunut palveluyritys. 

Ollaksesi mukana tee näin:

* kommentoi tätä postausta = 1 arpa

* linkitä alla olevalla kuvalla omasta blogistasi tähän arvontaan = 2 arpaa

* tykkää Adventure Partners Facebookissa = 3 arpaa

Ilmoita kommentissa monellako arvalla osallistut!

Arvonta kestää loppuvuoden ja päättyy siis 31/12.

Seinät on koristettu, ja uudet reitit kulmalla...

Siinä se kisaseinän sininen 5c

Nyt on sitten ensimmäinen kisaseinän liidi reitti topattu on-sightina. En ole varsinaisesti hänkkiä vielä ylittänyt mutta kuitenkin iloinen että uskalsin liidata ylös asti. Vielä vuosi sitten en olisi koskenut koko seinään, ja ylä-köydessäkin kisaseinän laidassa oleva suoraseinä tuotti ahdistusta. 

On-sightasin myös 3D seinällä yhden vihreän pitkän reitin. Reitti oli alku perin greidattu 6a+ mutta eilen se oli alennettu 5c:ksi. Muuten helppo lukuunottamatta pari kaksi otetta joita kyllä sanoisin olevan 6a graden puolella. Ei ihan aloittelijoiden otteita kuitenkaan. Mutta reitti on todella hyvä harjoittelu reitti tottuttelemaan pyöreimpiin otteisiin. Keskiviikkona uudestaan. Ja vielä jäi uusia reittejä kokeilematta.

Sitten haluan kertoa yhdestä ihanasta blogista johon olen löytänyt tieni. 

Hemma Hos Ingeborg voit lukea ihanista kodin sisustuksista. Hän poustaa ihania kuvia. Tosin kirjoittelee ruotsiksi mutta kuvat eivät näe kieltä. Käykää ihmeessä katsomassa niin voitte saada ihania sisustus ideoita. Nyt joulun aikaan hänellä juuri sopivia koriste ideoita. 

Rauhallista Joulun odotusta kaikille!!

- Sara

Takaisin seinille...

reilut viikon tauon jälkeen kisoista. Päätin jo ennen kisoja että sitten kisojen jälkeen kävisin hieronnassa pariin otteeseen ja hoitaisin käsivarsiani ja hartioitani. Tuntuu että ne vieläkin aivan uuvuksissa. Eilen kiipeily tuntui todella rankalta, vaikka toppasin pinkin karsinta reitin ja toinen keltainen karsinta reitti meni samaan paikkaan kuin itse kilpailuissa. Kokeilin myös miehien sinistä karsinta reittiä, voimat vain eivät oikein riittäneet. Pysyttelimme ylä-köysittelyssä, mutta huomenna takaisin liidailemaan ja kokeilemaan kaikkia ihania uusia reittejä. Katselin jo 3D ja kisaseinää kimalle silmissä. 

Vihdoin tuli kuvia kisoista Kiipeilyurheilijoiden sivulle. Valitettavasti minusta vain yksi kuva. Ainakin oli kiva nähdä että asentoni ei ollut paha. 

Kovasti odottelen että pääsisin hiihtämään, mutta ladut ei Espoossa vielä toistaiseksi ole mitenkään hyvät. Oittaalla taitaa olla parhain mahdollisuus hiihtää, mutta joutuisin sinne lähtemään autolla. Ja kun kerran pari kaksi ladun alkua 700m päässää tuntuu tyhmältä että pitäisi autolla mennä hiihtämään.

 Burpee haaste taas käynnissä. Hyvin menee, mutta aavistan että haasteesta ei tule helppo. Lähtekää ihmeessä mukaan, ryhmässä aina kivempi.

- Sara

Kisat takana..

ja kiipeily reppu täyttynyt taas hieman uusista kokemuksista.

Aivan mahtavat kisat eilen. Osallistuin Kiipeilyurheilijoiden järjestämään leikkimieliseen kiipeily kisaan. Olin jo viime vuonna toivoinut harrastelijoillekin kisoja. Minusta on harmi että vain Proot saavat kisata, ja sillä tarkoitan sitä, että tietenkin harrastelijat voivat mennä kisoihin mukaan mutta reitit tehdään yleensä tietyn tason kiipeilijöille joita tällainen wanna-be kiipeilijä kuin minä en edes pystyisi kiipeämään. Miksi siis osallistua kun ei edes karsinnoista varmaan pääsisi jatkoon, tuskin edes ensinmäiselle klipille.

Olin siis erittäin iloinen kun kuulin, että kiipeilyseura johon kuulun järjestää harraste kisat. Ymmärtääkseni niin kisat järjestettiin ihan niin kuin ns. oikeat kisat. Näin me harrastelijat saimme kuvan siitä minkälaista on oikeasti kisata, ja tämä myös innostaisi meitä kisaamaan enemmän.

Minua ei kisat sinäänsä hermostuttanut. Olen kilpaurheilija taustaltani, niin itse kilpailuun valmistautuminen on tuttua puuha ja itsensä psyykkaaminen myös. Ajattelin jotenkin etten pääse finaaliin kuitenkaan jossa liidataan, niin mitä minä nyt turhia hermoilen. Kuitenkin pikkaisen jännitti itse suoritus, kova tahto suoriutua hyvin, ylittää itsensä. Tiesin että olin ensimmäinen naisista kiipeämään karsinnoissa, ja pelkäsin tuottaa pettymyksen itselleni, ja niinhän siinä sitten kävi.

Pääsin suhteellisen korkealle, ja haluan uskoa että olisin selvinnyt koko reitistä mutta otteeni lipesi ja tasapainoni heilahti siinä samalla kun otteeni lipesi ja matkani sillä reitillä jäi kesken. Kirosin.
Itku oli melkein tulla, olin niin pettynyt. Mutta, piti kerätä itsensä ja keskittyä vielä seuraavaan karsinta reittiin.

Karsinta 1

Olin taas ensimmäinen kiipeilijä toisella karsinta reitillä. Vuorossa oli nega seinää. No siinähän se, reitti sujui paremmin kuin pystysuora seinä. Jossain varrella huomasin etten hengitä, ja kädet alkoi mennä pumppuun ja sitten mätsään kädet isolle pyöreälle otteelle ja taas luiskahdan otteelta ja matka loppui siihen. Pienempi pettymys suorituksesta kun kerran kiipesin pari kaksi otetta vaille toppia, mutta usko oli ollut kova että reitti menee ylös asti kun huomasin kiivetessäni sitä, että se on juuri minulainen reittini.

Karsinta 2

Oletin että siihen loppui minun taipaleeni kisoissa. Alussa oli tieto että meitä oli 8 naista ja että kaikki 8 otetaan suoraan finaaliin mutta loppujen lopuksi meitä olikin 10 naista, ja minä olin kiivennyt tieni finaaliin. Sydämmeni pysähtyi, miten uskallankaan liidata kisaseinää ja tippua, kaikkien edessä.

Odotus oli tappavan pitkä ennen minun vuoroani. Olin iloinen että olin saanut hyvän kiipeilijä ystävän varmistamaan minua, tämä rauhoitti hermojani. Kun nimeni kuulutettiin en oikein tiennyt miten reagoida. Kävelin varmistajani kanssa seinän luokse, hiljaisuus koitti. Ääk tämä oikeasti tapahtuu, ajattelin, sitten vain lähdin liikkeelle enkä muista mitään itse kiipeilysuorituksesta kunnes jotenkin hätkähdin hereille tippuessani ja huusin, ja perään lausuin Jeesus. :D

Finaali

Ennen kaikkea mahtava kokemus. Tämän tytön kiipeilykilpailu halu syttyi heti.
Nyt vain takaisin treenaamaan että ensi vuonna sitten suoriutuisi vähän paremmin.

SUUR KIITOKSET VIELÄ KIIPEILYURHEILIJOILLE ETTÄ JÄRJESTITTE MAHTAVAT KISAT!!! Mahtava yhteishenki ja tsemppaus. LISÄÄ NÄITÄ, kiitos!!

Ja kiitos kuuluu myös tukijoukoille, miehelleni ja varmistajalleni!! <3 p="p">

- Sara