Tekosyyt saivat loppua, ja nyt kuitenkin taisi olla korkea aika kokeilla. Eilen saavuin Adventure Partnersin jäädytetylle Pikkukosken kalliolle iltapäivällä. Viimeksi kun näin kallion se oli täynnä lunta, nyt se oli aivan puhdasta jäätä. 'Miten ihmeessä tota lähden kiipeämään?'- oli ajatuksissani.
Kuvassa näette reitit mitkä kiipesin, menin jo laskuissa sekasin että kuinka monta kertaa mä nousin tota jäätä pitki ylös. Ihan ensimmäinen nousu oli aika katastrofaalinen, mä en vain tajunnut miten niitä rautoja käytetään ja jalat oli vähän missä milloinkin. Puhtaalla habavoimalla ja hakuilla menin ylös.
Toinen nousu oli jo helpompi ja jalat alkoivat löytämään tehtävänsä. Missään muualla ei tuntunut mitään paitsi hieman pohkeissa. Minä hyppelin jäältä mehu tauolle ja takaisin pariin otteeseen. Ja kun oli aika purkaa ankkurit, olisin voinut jäädä vielä jatkamaan.
Minua yllätti se, että miten hauskaa oli hakata tuota jäätä. En ollut moista ajatellut, että sekin voisi olla kivaa, ja se jotenkin antaa aika paljon mielirauhaa. :D Ajatus tippumisesta hakut käsissä ja raudat jaloissa jäällä oli hirvittävää, mutta eihän siinä ollut mitään pelättävää, se oli jopa hauskaa. Myös Salla joka voitti Joulukuun arvonnan oli mukana ja tykkäsi todella paljon, häneltä se sujui myös todella hyvin. Voitte varmaan hänen blogistaan lukea hänen omia ajatuksia jääkokeilusta tässä lähiaikoina.
Viimeisen nousun jonka tein, tuntui todella hyvältä, LUULEN että se näyttikin hyvältä. Teija voi varmaan kompata tähän toivon mukaan?! Minulle jäi todella hyvä fiilis jääkiipeilystä ja taidan viedä kultsun kokeilemaan. Kokeilu sai minut tiirailemaan jääkiipeily kursseja, kattoo nyt, vai jääkö se vielä ensi vuodeksi.
Taisin kyllä todella pitää jääkiipeilystä, koska jopa yöllä hakkasin jäätä unissani !! ;-)
Suur kiitokset Teijalle ja Inarille jääkiipeily kokeilusta!!
Ehkä voin jopa sanoa, nähdään jäällä!! ;-)
- Sara
No comments:
Post a Comment