Kun tippuu...

..ja huomaa että on selvinnyt, oi mikä ilo ja helpotus.
Olen niin iloinen että kiipeily ystävä sai minut kokeilemaan rajojani ja kohtaamaan liidaus pelkoni vaikeimmilla (5b-6b) reiteillä.

Tyypillistä on että pitäydyn helpoilla ja mukavilla reiteillä joista en koskaan tipu, siis tippumis pelko pysyy koko ajan selkärangassa.

Tänään tuli kyllä vedettyä eilisen kiipeilytreeniin verrattuna hyvä voimakestävyys treeni. Eilen periaatteessa harjoittelimme liidausta helpoilla reiteillä (5a-5b). Tänään minut laitettiin tosi toimiin, ei ylä-köysittelyä lainkaan, lukuunottamatta yksi kakkostelu.

Oli ihanaa huomata ensimmäisen tippumisen jälkeen että ei se tippuminen niin vaarallista olekkaan. Miksi sitä niin olen pelännyt? Tänään tulikin varmaan noin neljät tippumiset. Kiipeily ystävä kun hyvin varmisti niin en niin pitkiä heilahduksia tullut mutta tarpeeksi että kiljuin niin että koko halli kuuli.

Ihokin lähti irti vasemman käden keskisormesta. Ystävä liidasi yhden negatiivisen 6b reitin ja minä päätin sitten kakkostellen flashata sen ylös kun ajattelin että se on liian vaikea liidaukseen. Sitten huomasin että aloin keräilemään jatkoja jo pois ylös mennessä niin jos siihen pystyn niin pystyn myös reitin liidata. Tulihan se topattua parilla tippumisella ja seinä haukkasi minusta palan samalla.

Seuraavalla kerralla se pitää kyllä kokeilla liidata!!

Ihanan hyvä fiilis jäi päälle liidaus treenin jälkeen. Yleensä sitä kun ei saa, kun aina vain ahdistanut ja hermostuttanut. Kai ne tippumiset sitten auttavat oikeasti pelkojen kanssa. Lisää hyppimistä luvassa Torstaina!!

- Sara