Oi kesä tule jo...

Olen vakuuttunut että jotain muutosta on tapahtunut ja tapahtumassa minun kiipeilyssä. Eniten ajattelen itse tekniikkaa ja voimaa. Vielä on aika paljon tekemistä henkisen puolen kanssa. Torstaina olin toista kertaa suorittamassa voimakestävyystreeniä ystävän kanssa ja aika kivasti meni. Ensinnäkin tiedän että kiipeily tasoni on jämähtänyt ja jopa mennyt hieman taaksepäin kaiken sairastelun jälkeen. Nyt kuitenkin vaikuttaa että "vanhat" tasot taas alkavat sujua, riippuu tietenkin vähän reitistä.

Olisiko tässä jotain ainesta mini nousuun?

Voimakestävyyteen kun olemme valmennus ryhmässä siirtyneet ovat treenit entisestään rankempia. Tarkoitus on vetää reittejä kunnes ei enää pysy seinällä. Ensin hyvä alkulämpö päälle ja sitten alkaa vetää reittejä circuittina niin että aloittaa jostain helposta reitistä ja siirtyy jokaisen reitin jälkeen vaikeampaan kunnes alkaa tapahtua sitä ettei enää pysy seinällä kun on niin pumpussa. Saa myös tehdä niin että kun valitsee reitin niin sen ylä-köysittelee kahdesti ja liidaa kahdesti. Sen jälkeen siirtyy toiseen, vaikeampaan reittiin.

Olen viettämässä viikonloppua Porvoossa koti kulmillani. Boulderointi treeni kauden jälkeen olen alkanut kaivata kallioiden/kivien kimppuun myös boulderi mielessä. Tätyy vain mennä jonkun ulko boulderia harrastavan kanssa mukaan että saan kokeilla turvallisessa seurassa ja olosuhteissa. Tänään menin koti kulmien metsiin juoksemaan etsiessä kunnon boulderi kiviä. Ajattelin jos huomenna ottaisin kiipeily kengät käteen ja menisin kokeilemaan jos onnistuisin edes yhdessä helpossa moovissa.

Kunhan lumet sulaa niin tätä voisi kokeilla.

Nyt Sunnuntaina juoksulenkille ja sitten Maanantai iltana suuntaan taas Salmisaareen uuvuttamaan itseäni voimakestävyydellä. Jospa taas parit liidit vetäisi että pikku hiljaa pääkoppa tottuisi ja oppisi luottamaan koko hommaan.

Mitä sinä eniten pelkäät kiipeilyssä ?

- Sara