Tänään olen..

..viettänyt koko päivän Adventure Partnersin Kalliokiipeilysessareissa.
Ystävän kanssa ilmoittauduimme parille mini-sessarille ja siinähän se koko päivä sitten vierähti.

Ensin opittiin ylhäältä varmistaminen, ja siihen liittyvät vaaratilanteet. Oli hauskaa hääräillä yhdessä.
Tämän sessarin jälkeen vielä kerrattiin ystävän kanssa ohjeita koska siinä tuli sen verran uusia käytännön asioita esille.

Sitten oli vähän lounas aikaa. AP tarjosi hyvät muonat, kik-tomaatti keitto ja kunnon Suomalaista ruisleipää. Nam

Sitten kun saimme vähän murkinaa vatsaan jaksoimme taas jatkaa. Aikaa kun ei ollut alkaa ylä-ankkurien köysien kanssa häsläämään pyysimme kanssa kiipeilijää trädäämään meille köyden ylös.

Siinä sitten parit kahdet nousut teimme ennen kun toinen mini-sessari 'Uhrin pelastaminen kalliolta' alkoi.

Olen pitkään jo miettinyt ja kummastellut että mitä sitä tekisi JOS kiipelijälle tapahtuu jotain eikä voi suoraan vain laskea häntä alas maahan. Siinähän minä seisoisin kädet ristissä. No nyt on ainakin opittu sitten perus asiat kun tulee pelastukseen. Ja mietinnässä on Adventure Partnersin EA ja pelastus kurssit.

Kun tämä siksak saatu aikaiseksi voi poistaa itsensä varmistuslaitteesta

Harjoittelimme mm. varmistuslaitteesta irrottautumisen. Oli aikamoista väsäämistä köyden kanssa. Paljon piti muistaa; kasisolmua, mikkihiirenkorvaa, hmc-solmua..ööh niin mitenkä se menikään?

Hyvä ohjaaja kun on vetämässä niin jotenkin loppujen lopuksi sen kaiken sitten kuitenkin oppii. Kiitokset Johannes Kärkkäiselle taas kerran niin erinomaisesta opetuksesta.

Huomisesta treenistä ei tietoa, voi olla että jouduin ihan tyytymään lepopäivään.

Ja Maanantaina 20pv aloitan Diakonian Ammattikorkeakoulussa opinnot. Back to school! Mitäköhän siitä tulee? En ole 8 vuoteen opiskellut, saatika sitten Suomenkielellä.

Minä uhrina köydessä ja ohjaaj Johannes katselee sivusta parini pelastus toimintaa

- Sara