Seinällä on taas roikuttu liidi kurssin parissa

Liidaus kurssi on vihdoin pois alta ja olen valmis siirtymään ylä-köysi kiipeilystä ala-köysi (liidaus) kiipeilyyn. En tietenkään lopeta ylä-köysi kiipeilyä, se on hauskaa ja siinä pystyy kiipeilemään korkeimpia reitti tasoja. 

Olen 6a- 6b tason kiipeilijä ylä-köydellä mutta totuus on se että liidaus vie minut takaisin ruohonjuuritasolle, siis aloitus taso on vain 4, mutta ei se mitään. Tästä tämä lähtee, sitä kun harjoittelen tarpeeksi paljon ehkä vuoden päästä voisin liidata 6a tasoa?

Taas täytyy kehua Adventure Partnersin kursseja ja ohjaajia. Kiitos Johannekselle, Jukalle ja Marjutille. 

Liidaus kurssi oli todella hyvin suunniteltu; jaettu teoriaan ja käytännön harjoitukseen. Saimme jo heti aamusta alkaen teoria tunnilla klipata köyttä jatkoihin (tiedän ettei teille kiipeilyä harrastaville nämä termit sano mitään, pahoittelen) jotta saisimme vähän näppi tuntumaan koko hommaan. Ihan kuin olisi kanalaan astunut, semmoinen kalkatus kun meistä lähti klipatessa.

Käytännön tunti alkoi hienolla liidaus demostraatiolla. Pojat näyttivät mitä tapahtuu kun kiipeilijä tippuu kolmannelta klipiltä (noin 5-6m korkeudelta), minä peruutin poispäin seinästä kiljuen kun Jukka rämähti melkein lattiaan ja kyllä siinä vaiheessa (anteeksi kielen käyttöni) paskat olivat kivasti jo housussa; ajattelin 'Saiskos rahat takaisin, mä lähden kotiin?'.

No turning back though, sitten olin yhtäkkiä itsekkin harjoittelemassa klippausta ylä-köydellä ja sen jälkeen itse liidaustakin ilman "turva-yläköyttä". Nou hätä, hyvinhän se suju ja kivaa oli, vähän kädet ja jalat tärisivät. Kyynärvarret hapoilla mutta mikäs siinä, kuuluu asiaan.

Johannes ja Marjut pitivät hyvin tarkkaa silmää meidän puuhissa, neuvoivat kun meni väärin ja hyvin pitivät huolta turvallisuudestamme. Monet meistä kurssilaisista taisimme viihdyttää kouluttajia kun maailman hassuimmista asennoista, kädet tutisten yritimme klipata itseämme jatkoihin. Minä ainakin guilty as charged.

Yli 7 tunnin sisällä siis opittu kaikenlaista mielenkiinoista ja tärkeää asiaa ala-köysi kiipeilystä. Loppuhuipennus oli tippua(hypätä), hieman löysään, köyteen viimeisen jatkon kohdalla noin 7m korkeudesta. Minä kun sitä pelkäsin varmasti eniten menin viimeisenä. Kurkku oli kivasti jo kipeä empatia täyttöisten kiljumisien jälkeen kun seurasin toisien hyppäämisiä. Sitten kun oli vuoroni en pahasti kiljunut, puristin hampaita niin kovaa yhteen ja hermostuneesti hykertelin. Tippakin taisi tulla linssiin juuri ennen tippumista.

Nyt se kuitenkin on ohi ja loppu tulos on se että 'HYPPIMINEN KÖYTEEN ON KIVAA'!!

Kaikille kiipeilystä kiinnostuneille, suosittelen Adventure Partnersin kursseja. Nyt tämä kiipeilijä sanoo Bonne nuit et au revoir!

- Sara